Japanilainen runous on vähän, kuin sudokuja tekisi - haastavaa - ...moni japanilainen juttu on addiktoivaa, mutta hauskaa.
Siipirikko kirjoitti 06.06.2009 - 21:06
...mie taisin jäädä koukkuun, kun nyt törmäsin tähän nuoruuden rakkauteeni;) Tuomas Anhavan tankat jäi aikoinaan syvälle sielun ytimeen, osan osaan yhä ulkoa. Ja nyt tästä taitaa tulla addikti;)
Kiitos Ilona kommentista;)
Ilona kirjoitti 06.06.2009 - 21:44
Minäkin Anhavaa nuorempana tankkasin ja tämä haaste sai minut niitä tänän lukemaan. Ihastuttavia ovat vieläkin.
Mutta miten äkkiä huomaamme katoavan? Lie ihmisen osa. Kunpa voisin sanoa: Tämä linnunlaulu nyt ja ikuisesti!
(Istun ulkona - jäsenet särkien puutarhatöistä - tuttavani ylhäällä puussa visertää-) Me emme ole tärkeitä paitsi itsellemme ja kavereillemme. Sadan vuoden päästä . . . Hey, feel good, forget else . . .
Minäkin jäin koukkuun. En kehdannut sitä eilen sanoa, mutta nyt kun sitten postasin loputkin runot, niin myönnän minäkin addiktioni ja ihmetten etten aikasemmin ole kokeilllut tätä runouden lajia.
Yläasteen opettaja sanoi runojeni muistuttavan japanilaisia runoja. Yritti varmaan saada minua kokeilemaan tyylilajia, mutta ajattelin sen olevan kauhean vaikeaa hommaa, joten ei tullut silloin kokeiltua.
Japanilainen runous on vähän, kuin sudokuja tekisi - haastavaa - ...moni japanilainen juttu on addiktoivaa, mutta hauskaa.
Kiitos Ilona kommentista;)
(Istun ulkona - jäsenet särkien puutarhatöistä - tuttavani ylhäällä puussa visertää-) Me emme ole tärkeitä paitsi itsellemme ja kavereillemme. Sadan vuoden päästä . . . Hey, feel good, forget else . . .
Sanasi tulevat helposti ja varmasti, sen kuulee ja näkee.
Lyhyesti koko elämä ja mikä viisaus!
Yläasteen opettaja sanoi runojeni muistuttavan japanilaisia runoja. Yritti varmaan saada minua kokeilemaan tyylilajia, mutta ajattelin sen olevan kauhean vaikeaa hommaa, joten ei tullut silloin kokeiltua.
Tämä on upea tanka, muistutus elämän lyhyydestä ja/tai katoavaisuudesta.