Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Kirjaudu ulos blogista | Ilmoita blogista
21.11.2009 - 08:37

 

 

rujo äärettömyys

itkee sinervää kipinää

 

yksinäisyys valittaa ääneen

 

 

erikeeper kirjoitti 21.11.2009 - 12:25
Lyhyt ja ytimekäs kuvaus.
Näen sinervän kipinän pimeässä nurkassa. Kuulen äänen.
Ilona kirjoitti 21.11.2009 - 13:51
kaunis
Oh-show-tah Hoi-ne-ne kirjoitti 22.11.2009 - 15:49
Mutta edes kipinä. Toivoa on siis.
Harmaasusi
pasanen kirjoitti 23.11.2009 - 19:01
Jos monessa runossa räiskeen määrä pakahduttaa, niin tässä se on läsnä puuttumisensa vuoksi, kaipuun kohteena rujouden ja yksinäisyyden keskelle. Vaikuttava tunnelma.
jl kirjoitti 23.11.2009 - 23:56
Pidän siitä, miten huolimaton lukija (=minä ;) ) voi sekoittaa äärettömyyden äänettömyyteen. Se sopii tähän kokonaisuuteen.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Tarinoita elämästä...

 

 

 

 

 

 

 

 

siipirikkoinen@gmail.com

Ulkoasun on luonut