junassa roomasta palatessa ihastelin auringonlaskua:

violettia, oranssia, vaaleanpunaista;

halusin imeä värit itseeni, että muistaisin

illallisella jonain toisena iltana

taivas täyttyi samoista vahvoista väreistä

- katso, sinä sanoit

ja hait kameran

- toivottavasti tämä onnistui,

kameralla on tapana oikaista värejä,

ei usko että tuollaista voisi olla olemassakaan

totesit

matkan jälkeen sain kuvat tiedostona,

taivaan värit olivat aivan oikeat:

tumma violetti, räikeä oranssi ja vahva vaaleanpunainen,

aivan niinkuin muistin,

kamera ei valehdellut

sain viestin

olit kuollut

en ehtinyt kertoa

en kiittää

katson kuvaa,

muistan.